torstai 10. tammikuuta 2013

Tähän ei ole yhtä oikeata vastausta

Niinpä - lapsella ei ole liikkumiseen liittyen minkäänlaista hyötymotivaatiota. Ei ainakaan sisäsyntyisesti. Joskus kyllä luulen kuulleeni lapsen suusta, että minun pitää liikkua jotta minulle tulisi parempi kunto. Mutta se ei vain kuulostanut kovin uskottavalta lapsen ajatukselta.

Elämme sitä aikaa vuodesta, että salien ovet käyvät tiuhaa tahtia. Sitä on kiva katsella ja nähdä ne määrätietoiset askeleet. Nyt minä kyllä aloitan kunnon kohennuksen. Tällä viikolla olenkin ollut salilla jo kolme kertaa ... eletään torstaipäivää, tänään siis jo neljäs. Ja tällä innolla jatketaan kaksi viikkoa. Sitten alkaa hiipuminen ja katoaa motivaatio ... ei edes hyötymotivaation sanoma lukemattomissa aikakausilehdissä tahdo riittää. Väsyttää, ei vaan jaksa. Liika on liikaa näin äkkiseltään!

Nyt kun eletään sitä ensimmäisen viikon neljättä salipäivää, kelataan filmiä hiukan taaksepäin - se voidaan vielä tehdä ettei tapahtuisi tuota hiipumista. Mietitään sitä motivaatiota - ilomotivaatiota ei vain hyötymotivaatiota. Innostutaan liikkumiseen ja kuntoiluun liittyvistä artikkeleista, mutta luetaan niitä vähän rivien välista. Lähdetään siitä mitä minä itse haluan - Jos ajattelemme lapsen mielin, haluaisimme välillä vain olla, leikkiä ja peuhata. Tässäpä hyvä lähtökohta - lähdetään tästä.

Kyllä, masu pullottaa ja kaikki herkut voi helposti ohittaa - tuli tuossa juhlapyhien aikana huolehdittua riittävästä hiilihydraattimäärästä. Eli se ongelma poissa. Haluan voida paremmin ja helpointa on aloittaa niistä päivittäisistä valinnoista mitä suuhumme pistämme. Hyvä olo on jo riittävä motivaatio valintoihimme ... on kyse omasta hyvästä olosta.

Kaveri lähtee sparraamaan. Yhdessä lähdetään haukkaamaan raitista ilmaa reippaalle kävelylle ja samalla "jaetaan informaatiota", jutellaan ja höpötellään. Mieli ja keho virkistyy. Molemmilla onkin ne salikortit, mitäs jos huomenna olisi salipäivä? Sovittu, mutta sitten ilman suorittamista - nautiskellen ja rauhallisesti aloittaen. Tulipa euforinen olo - minäs päivänä uudelleen. Viikonloppuna. Ok. Ja näin ne viikot jatkuvat neljä-kahdeksan-kaksitoista ... jo kolme kuukautta ja edelleen tuntuu hyvältä. Tosi raikas olo eikä väsytä.

Tähdätään tähän!

... Ja vielä hyvän olon hetki tältä päivältä. Tapasin kaverini, joka oli eilisen jumpan jäljiltä vielä hymyssä suin, pienikin nauru vain tuntui vatsalihaksissa juuri niissä, jonka alla se masu köllöttää. "Varasin jumpan jo ensi viikollekin, että varmasti pääsen ettei ehdi täyttyä" jumppa oli motivoinut ja sitä pitää saada ensi viikolla lisää. Näillä mennään kohti kevättä - ILOmotivaatiolla. Iloa Elämään!

Hajanaisin ajatuksin ja toivein siitä, että nyt alkanut liikkumisinto jatkuisi ja kestäisi. Eletään maltilla ja nautitaan hetkistä.

t. Tuire


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti