Utelias, oivaltava ja ajatteleva lapsi ja nuori

Lapsen kasvua voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta: fyysinen kasvu, motorinen kehitys, tiedollinen kehitys sekä tunne-elämän ja persoonallisuuden kehitys.

Me kuperkeikkamaisterit näemme lapsiperspektiivin usein jonkun mielestä kapea-alaisesti liikkumis näkökulmasta. Mutta puolustaakseni näkökulmaamme siinä on kyllä laajuttaa ja avaruutta perimään saakka, johon vaikuttavat geenit ja kypsyminen. Ympäristön vaikutus on iso ja erityisesti lähiympäristön. Oma kokemuksellinen minä - temperamentti, oma ainutkertainen tapa kokea, havaita ja tulkita on itse asiassa se juttu josta lähden nyt avaamaan tätä ajatuksen virtaa. 

Niin liikuntatuokiolla kuin muissakin kasvutilanteissa korostamme turvallisuuden, arvostuksen ja rakkauden merkitystä vuorovaikutuksessa ja kasvatuksessa. Parhaimmat edellytykset kasvaa tasa-painoiseksi aikuiseksi on lapsilla, jotka kokevat olevansa arvokkaita ja rakastettuja itsensä takia ja tietävät voivansa luottaa ympärillä oleviin läheisiin aikuisiin.

Lapset liikkuvat luonnostaan. Liikkuminen on keskeinen osa lapsen elämässä. Liikkumisen kautta lapselle tulee mahdollisuus oman kehon tuntemiseen uudella tavalla. Hän oppii ja oivaltaa liikkeen sivutuotteena ja ennen kaikkea hän saa useita onnistumisen kokemuksia.

Uteliaisuus ajaa lapsen, nuoren ja aikuisenkin tutkimaan ympäristöään: mittaamaan etäisyyttä, yltämään yhä pidemmälle, hyppäämään yhä korkeammalle ja ihmettelemään. Kasvava ja kehittyvä lapsi kasvattaa uteliaisuuttaan maailmaa kohtaan. Liike ja liikunta on väline, jonka avulla nämä tutkimusmatkat onnistuvat. Aikuinen antaa lapselle mahdollisuuksia ja lapsen luontainen uteliaisuus luo halun oppimiseen.

Lapsi ajattelee, tuntee ja oivaltaa. Kehonhahmotus opitaan. Oppiminen tapahtuu liikkumalla: tekemällä, kokeilemalla, juoksemalla, kierimällä ja hyppimällä. Sadat ja tuhannet toistot tutustuttavat liikkujan omaan kehoon ja sen toimintaan. Kokemus ohjaa lasta liikkeessä. Kun perusliikkeet ovat hallinnassa ja niitä on toistettu riittävän monta kertaa. Liikkeistä voidaan edetä vaikeampiin erityistaitoihin, jotka jo edellyttävät kehontuntemusta. Erityistaidot muokkaavat kehontuntemusta sitä kautta päästään liiketuntemukseen.

Kun nuori parkouraaja toteaa ”Minusta tuntuu että tiedän missä kohtaa minun pitää vetää jalkani kippuraan!”, kehontuntemus on jo niin pitkällä, että liikkuja tuntee liikkeen. Näiden signaalien eli viestien kautta liikkuja pystyy muuttamaan kehonosien liikettä siten, että liike tarvittaessa nopeutuu, hidastuu tai laajenee. Liiketuntemus on jo pidemmälle vietyä kehontuntemusta, joka voi kehittyä jokaiselle, mutta kehittyäkseen se vaatii paljon toistoja.

Lapsen ja nuoren tietoisuutta omasta kehosta voidaan kehittää kierien, liukuen, pomppien ja keinuen. Lapsi kokee ja aistii oman yhtenäisen  vartalonsa ja tuntee samalla vapaasti etenevän liikkeen yhteyden.

... Nyt on tulossa kevät ja kohta kesä - mahdollista lapselle monipuolinen liikkuminen - "Anna lapselle liikkumisen lahja"

Kevätterveisin Spurtin Kuperkeikkamaisterit