Urheilijaksi kasvaminen liittyy lapsuuden vaihtumiseen nuoruudeksi. Liikkuminen muuttuu tässä vaiheessa erilaiseksi – tavoitehakuisemmaksi. Sen pitää kuitenkin olla edelleen hauskaa ja siihen pitää olla palava halu. Monipuolisilla liikunnallisilla elämäntavoilla nuori on sytyttänyt itseensä halun harjoitella ja kehittää itseään, tähän ovat vaikuttaneet aiemmat kokemukset liikunnasta.
Urheilijaksi kasvamiseen on monta tietä, monta polkua, jota pitkin voit kulkea. Valtaosa liikkujista valitsee 2-3 kertaa viikossa harjoiteltavan lajin, vaihtaen harjoittelupaikkoja, saaden ohjausta ja valmennusta, oheisharjoittelua, lenkkeilyllä, tietoa ravinnosta ja terveistä elämäntavoista. Lajia harrastaen nautitaan liikunnasta ja kaveripiiristä. Heille kertyy hauskoja tarinoita ja kokemuksia harjoituksista ja reissuilta. Sosiaalisuus ja vahva yhteishenki sitoo heidät ryhmäksi ja iloisiksi liikunnan harrastajiksi.
Joukosta löytyy myös vakavammin harrastukseensa suhtautuvia yksilöitä. Suorituksiin halutaan mukaan teknistä arviointia sekä vahvempia henkisiä ja fyysisiä vaatimuksia. Liikunnallinen tausta ja lapsuusiän harrastukset helpottavat määrätietoista etenemistä kohti urheilijana olemista. Monipuolisen liikuntataustan omaava nuoren kohdalla ei tarvitse miettiä missä vaiheessa erikoistutaan lajiin. Perusominaisuudet ovat jo vahvoja. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa erityisosaamista sekä taidollisesti, henkisesti ja fyysisesti. Suunniteltaessa nuoren tulevaisuutta urheilijana on hyödyllisempää suosia yleistä liikunnallisuutta ja urheilullisuutta sekä myöhäisempää lajivalintaa ja erikoistumista. Jos kaikki muu on tasan, urheilija, jolla on monipuolisempi liikunnallinen tausta pärjää paremmin kuin se joka on aikaisin keskittynyt vain yhteen lajiin.
Kiitos mielenkiintoisesta jalkapallokaudesta 2011 JäPs Miehet

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti